Yks maailman paskimmista ja epäaktiivisimmista bloggareista ilmottautuu. Ei oo muka ollu aikaa, vaikka syy taitaa oikeestaan olla inspiraation ja motivaation puutteesta. Tää talvi (=lue sateinen ja myrskyinen ikisyksy) ei vaan pahemmin oo saanu mitään pakonomasta bloggaustarvetta aikaan. Lähinnä vaan vituttaa ja ottaa päähän toi sää. Ulkonakaan ei viitti olla, kun vihmoo vettä koko ajan ja tuulee niin, että meinaa lähtee lentoon.
Mun piti oikeestaan kattoo ihan ajatuksella mitä mä oon ees viimeks kirjottanu tänne. Joonan ristiäisistä :---D Niistähän on sata vuotta aikaa. Pikkarainen tahmatassu on kasvanu ihan hurjasti ja osaa jo vaikka ja mitä. Melkein aloin itkeen viime neuvolassa, kun tajusin, että tää poika oikeesti kasvaa koko ajan isommaks ja mun ihan pikkunen vauva on jo iso. Traagista. :'D
Meillä ei oikeen maito maistu Joonalle enää, iltasin ja yöllä menee, vaikkei kauheesti öisin enää heräilläkkään. Toki välillä noustaan useemmanki kerran, välillä taas ei ollenkaa. Ei vaan sovi kehuskella kellekkää, että on nukuttu yöt heräämättä, kun seuraava yönä herätään viis kertaa. Nimimerkillä kokemusta löytyy. Joona kuitenkin syö tosi innokkaasti soseita, joten ei ainakaan tartte pelätä, ettei se kasvais. Viime kuukauden aikana olikin tullu 910g painoa lisää.
Tahmatassukka osaa jo ryömiä taaksepäin, kieriä vatsalta selälleen ja selältä vatsalleen. Kova yritys on myös istua ja nousta kunnolla kontilleen. Eteenpäin ryömiminen onnistuu vaan sillon tällön ja sillonkin yleensä kunnon raivareiden saattelemana :'D
En varmaan uskalla enää mennä ton pojan kanssa mihkään, kun se hurmaa kaikki tolla sen hymyllä. Mistä tie tollasenkin periny... 8)
